Motiivin kolumnisti Eve Kulmala haluaisi viettää lounastaukonsa yksin. Monille tauko työkaverin kanssa voi olla palauttava ja energisoiva, mutta toisille se voi olla päivän rasittavin hetki.
Pari kertaa kuussa minulle avautuu mahdollisuus päästä kurkkaamaan kuukausipalkkaisen ihmisen arkeen. Kyseessä on usein kuvaus- tai pöhinäpäivä, joka tapahtuu perinteisesti virka-aikana ja kestää noin kahdeksan tuntia.
Nämä päivät muistuttavat minua siitä, miksi olen valinnut yksinyrittäjyyden.
Työ itsessään on kiinnostavaa, ja nautin kuvauspäivien hektisyydestä. Suurin huolenaiheeni liittyy kuitenkin kaikkeen työn ulkopuoleiseen. Minulle työpäivän ”palauttavat” osuudet ovat täynnä stressitekijöitä.
Ilonpilaajan leiman saattaa myös saada, jos kieltäytyy työpäivien ulkopuolisista virkistäytymishetkistä.
Yksi heikko kohtani on lounas. Perinteinen lounasravintola näyttäytyy meluisana ja kaoottisena paikkana. Joudun ottamaan ruokaa, jota en ole koskaan maistanut. Sen jälkeen istun pöytään ja minun pitäisi keskustella työkavereideni kanssa. Työkavereissa ei itsessään ole vikaa, mutta usean puolituntemattoman ihmisen kanssa small talkin harrastaminen vie päivän energiavarastoistani huomattavan osan.
Lue lisää: Kolumnisti Eve Kulmala: Seksityö on valtavan vaativaa – Olisiko minusta siihen?
Juttuhetket voivat kuormittaa
Lounasravintoloiden lisäksi alani työpaikkojen arki koostuu get togethereista, catch up -palavereista, liukuvista työajoista ja after workeista.
Useimmille ihmisille nämä ovat luksusta, joiden avulla tutustutaan työntekijöihin ja tehdään työstä mielekkäämpää. Itse mietin, miten voin kieltäytyä after workeista ilman, että vaikutan töykeältä. Mikä toiselle on rentouttavaa jutustelua työkaverin kanssa, voi toiselle olla päivän kuormittavin hetki.
Ongelma saattaa näyttää pieneltä suurelle osalle ihmisistä. Harvoin kukaan ”pakottaa” menemään lounasravintolaan. On kuitenkin iso kynnys ehdottaa yksin syömistä, jos kirjoittamaton sääntö on se, että kaikki lähtevät iloisin mielin yhdessä syömään.
Ilonpilaajan leiman saattaa myös saada, jos kieltäytyy työpäivien ulkopuolisista virkistäytymishetkistä. Firman pikkujoulut kuulostavat tilaisuudelta, johon minut saa houkuteltua ainoastaan ilmaisen illallisen toivossa. Pahimmillaan näissä alkoholinhuuruisissa hetkissä sovitaan työasioista, joista juhlista kieltäytyjät jäävät kokonaan paitsi.
Työpäivistä turha kuorma pois
Olen itse hyvin etuoikeutetussa asemassa, kun pystyn työllistämään itseni omilla ehdoillani. Kaikilla kuitenkaan ei ole varaa valita. Sitäkin suuremmalla syyllä meidän tulisi kiinnittää huomiota siihen, että työpäivistä karsittaisiin turha kuormittavuus.
Neuroepätyypilliset piirteeni selittänevät omat small talk -ahdistukseni. Olen itse tällä hetkellä tutkimuksissa mahdollisen autismikirjon ja adhd-diagnoosien takia. Diagnoosien tuijottaminen ei kuitenkaan ole pääasia, vaan yksilön tarpeet tulisi huomioida oli syy mikä tahansa.
Entäpä jos työntekijöiltä kysyttäisiin, miten he haluavat viettää taukonsa.
Ensimmäinen askel voisi olla, että työntekijöiltä kysyttäisiin, miten he haluavat viettää taukonsa. Monille jutteluhetki työkaverin kanssa saattaa olla palauttavaa ja energisoivaa, mutta toisille lounaan syöminen yksin hiljaisessa huoneessa on avain työpäivästä selviytymiseen.
Eve Kulmala on koomikko, joka tuli tunnetuksi feministisistä Instagram-videoistaan. Katso videolta, mikä on hänen rohkein tekonsa: